Talvi alkaa pikku hiljaa kallistua kevättä kohden. Alkuvuosi on ollut pääosin hiljaiseloa koirarintamalla, vapaa-aikaa on vietetty ja kuntoa kohennettu lähinnä lumikenkäilemällä ja pitkillä kävelylenkeillä. Rekiretket ovat tänä talvena olleet selvästi vähemmällä kuin aiemmin.

Tammikuussa jouduimme tekemään pitkällisen mietinnän jälkeen raskaan päätöksen ja luopumaan Bentistä. Rakas Bent oli jo pidemmän aikaa kärsinyt selkävaivoista ja muuten niin energinen ja iloinen poika ei pystynyt enää täysillä elämään arvoistansa elämää. Uusien kuvien ja erikoislääkärin lausunnon jälkeen oli aika päästää Bent kivuistaan paremmille jahtimaille. Vaikka päätös oli oikea, on ikävä kova.

Tammikuun lopussa kokoonnuimme C-pentueen ensimmäiseen pentuetapaamiseen Vehniälle. Päivä toteutettiin yhteistyössä Erä-Vahdin kanssa. Paikalle pääsi ilahduttavasi kuusi pentua kahdeksasta. Puoli vuotiaina pentue on edelleen tasainen niin koirien koon, kuin karvanlaadunkin suhteen. Kahdella karva on päässä ja osittain raajoissa pehmeämpää. Luonteeltaan porukka on avointa ja hyvinkin energistä. Vaikka päivä oli pitkä ja odotteluun kului aikaa välillä runsaastikkin, pysyivät pennut mallikkaasti hiljaa niin autoissa kuin hihnan päässäkin. Tämä on piirre jota arvostan suuresti. Passipaikalla tai muuten vuoroaan odotteleva vinkuiisakki on hermoja raastava jahtikumppani.

Päivän päätarkoituksena oli harjoitella koiran ja ohjaajan yhteistyötä sekä koiran hallittavuutta linnuilla linnun siivittäessä. Perustottelevaisuutta ja hallittavuutta oli jokainen koirakko jo harjoitellut kotona. Mukavaa oli havaita, että hyvin olivat koiravalinnat osuneet kohdalleen. Kaikilla pennuilla isäntineen/emäntineet näyttivät suhteet olevan kunnossa. Pennut olivat iloisia sekä tarkkaavaisia ja jarrut löytyivät jokaiselle koiralle, vaikka linnut olivatkin kovasti mieleen. Muutamia seisontojakin nähtiin vaikka sitä ei tällä kertaa haettukkaan. Hienoa oli nähdä päivän mittaan, että töitä oli jo jokainen koiransa kanssa tehnyt. Varsin vähillä muistutuksilla jokainen koirista löysi korvansa ja palasi omistajansa ohjaukseen linnuista huolimatta.

Koiran hallittavuus riistalla ei ole itsestäänselvyys vaikka koira kotioloissa ja kentillä tottelisikin hyvin. Koiran viettitason noustessa myös kynnys kuunnella ohjaajaa kasvaa, mikäli pohjatyötä ei ole tehty ja harjoiteltu kunnolla. Tämän vuoksi on tärkeää  harjoitella koiran kanssa uusissa ympäristöissä sekä paikoissa, joissa on paljon erilaisia häiriötekijöitä.

Alkukesällä tapaamme jälleen koulutusviikonlopun merkeissä. Toivottavasti koko pentue pääsee silloin mukaan. Kiitos kaikille nyt mukana olleille antoisasta päivästä!!!

Rouka, Hyrrä , Ransu ja Casku ottivat vielä illalla löysät pois armottomalla painirupeamalla isäntäväen kerratessa päivän antia iltamyöhään. Rouka ja Sannamari sekä Hyrrä ja Janne jäivät vielä pariksi päiväksi kertailemaan saatuja oppeja. 

Casku on kasvaa hujahtanut jo lähes emänsä mittoihin. Vauhdikas koiraneito ei lenkeillä hankia aristele vaan painelee umpisessa lumi pöllyten. Välillä se tarkastaa missä isäntä menee ja jatkaa sitten menoaan. Mikäli sama meno jatkuu vielä syksyllä, on linnuille odotettavissa kovat ajat =)

Maalis-huhtikuussa aloitamme jälleen tottelevaisuuskurssit omaksi ja koirien iloksi.  Muutama näyttelykin on kalenteriin merkitty sekä tietenkin kerhon perinteinen maastopäivä. Se on varma kevään merkki ja siitä onkin enää lyhyt hyppäys kesään ja vesityö- ja jälkitreeneihin.