Muistoissa / In memories

"Hei kuu tee yö, kiedo silkkiin ja samettiin

Varjoihin salaperäisiin ja vie väsynyt unien taloon

Hei kuu tee yö, minä siltaasi kävelen

Linnunrataasi kuuntelen, ei kiiruhda en aamuun on aikaa

Sinä tiedät minut kaataa helppo hiljaisuus ja

Surun silmän kantamattomuus"

                                                                                                    Mikko Kuustonen

Hello moon make the night, wrap in silk and velvet 

    to shadows mystrious and take the tired to the House of dreams

 Hello moon make the night, I walk your brigde

I listen your milkyway, I will not hurry, no, there is still time for morning

You know the easy silence will bring me down and

 the boundless saddness.

Mikko Kuustonen 

 Springbjerglunds Bent "Bent" 28.7.2006-23.1.2013

  Otsolan Halti "Halti" 17.4.2000-6.7.2011

Halti oli ensimmäinen, rakas seisojani. Pentuna se oli varsinainen riiviö ja väsymätön rellestäjä. Väsymättömyyden ja vauhdin se säilytti koko elämänsä. Kotikoirana se oli ihana. Rauhallinen ja hiljainen sekä äärettömän ystävällinen. Se rakasti ihmisiä ja etenkin lapsia. Se oli aina valmiina lähtöön ja mukaan kaikkeen mitä talossa tapahtui. Metsällä se oli todellakin väsymätön. Se painoi aina täysillä ja haavakot se etsi väsymättä kunnes ne saatiin varmasti talteen. Työmoraaliltaan se oli erinomainen. Näyttelyistä se keräsi sertit ja cacibit. Valitettavasti siltä puuttui hampaista P3:n ja haave sen pennuttamisesta kariutui. Halti jätti jäkeensä ison aukon täytettäväksi ja sydämeeni ikuisen tassunjäljen. 

 Borderot Bolero "Peku" 10.1.2001-25.1.2011

Peku oli Jaakon ensimmäinen seisoja ja todellinen metsästyskoira. Jos maastossa oli lintuja, niin Peku ne varmasti löysi. Jaakko teki Pekun kanssa vuosien varrella monia unohtumattomia metsästysreissuja, harvoin kotiin tultiin tyhjän repun kanssa. Luonteeltaan Peku oli ystävällinen mutta hieman syrjään vetäytyvä. Se viihtyi omissa oloissaan ja erikoisuutenaan sillä oli omat "iltalenkit" joille se livahti muina koirina, kun ihmisiltä huomio vähänkin herpaantui. Se kävi merkkailemassa lähitienoon pihat ja palasi sitten kotiin jonkin ajan kuluttua.Tätä ei niin ilahduttavaa piirrettä siltä ei saatu pois millään keinolla.  Pekulla todettiin sydänvika sen ollessa 7-vuotias ja siihen se lopulta lääkityksestä huolimatta mehehtyi. Pekua  muistaa ilolla varmasti myös moni sen kanssa metsällä käynyt ystävämme.

Atrayente Aragorn "Arska" 18.4.2005-26.8.2007

           Arska oli koko lyhyen elämänsä varsinainen kovan onnen soturi. Kolmen kuukauden iässä siltä halkesi tapaturmassa kyynärnivel, joka sitten leikattin ja ruuvattiin kasaan. Sen liikkumista jouduttiin rajoittamaan ja se vietti puolivuotiaaksi asti aikansa sisähäkissä, lukuunottamatta lyhyitä hihnalenkkejä ulkona. Onnettomuudesta toipuminen kesti kaikkiaan yli vuoden. Siitä huolimatta se säilytti iloisen ja avoimen luonteensa, häntä heilui koko ajan. Kaksi vuotiaana jalka alkoi kestää kovempaa rasitusta ja metsäänkin päästiin lintuja katsomaan. Muutamia mukavia onnistuneita seisontoja ehdittin saada ennen kuin Arska jäi suureksi suruksemme auton alle. Iso ikävä jäi.          

  Terrun Napolitana "Sasa"17.8.1990-8.2.2001 

 Sasa tuli minulle reilun vuoden ikäisenä. Se oli ystävällinen mutta sulkeutunut ja pelkäsi kaikkea kättä pitempää väliltä vyöstä mattopiiskaan. Kärsivällisyydellä ja ajan kanssa Sasasta avautui valoittava ilopilleri. Ampumista se pelkäsi koko ikänsä. Kerran haku-harjoituksissa joku ampui lähistöllä ja kuinka ollakkaan Sasa katosi. Aikani huudeltuani laitoin Veeran etsimään ja Sasa löytyikin ison kiven alta vapisemasta. Myöhemmin se tottui ampumiseen niin hyvin, että Haltin kanssa metsällä ollessa Sasan pystyi ottamaan myös mukaan. Se seuraili mukana ja ammuttaessa se pinkaisi jonkin matkaa pois mutta palasi kohta takaisin. Erikoinen piirre sillä oli tv:n katselu. Se tuijotti luonto-ohjelmia herkeämättä. Kun tv:ssä eläin juoksi kuvan poikki, Sasa ryntäsi nenä ruudussa telkkarin kulmalle katsomaan onko se tv:n takana. Myös muista ohjelmista se erotti eläimet vaikka ne olisivat olleet kuvassa taustalla. Valloittava, rakas persoona. 

 Sagoslottets Roxette "Helga" 30.4.1994-18.5.2000

 Helga oli varsin arvonsa tunteva, diivaileva kaunotar. Suurta draamaa sen elämään aiheutti esimerkiksi toisten koirien makaaminen sen turkin päällä. Toisaalta se oli varsinainen tuulispää joka rakasti uimista ja vapaana juoksemista. Silloin eivät pidätelleet risut ja ryteiköt vaan täysillä mentiin. Kotona sitten riitti risusavottaa turkin selvittelyn merkeissä. Vieraista ihmisistä se ei juurikaan piitannut vaan poistui paikalta ja käänsi päänsä pois jos rapsuttelija ei sitä miellyttänyt. Afgaaneille tyypilliseen tapaan se osasi myös osoittaa mieltään, jos asiat eivät sujuneet sen mielen mukaan. Kerrankin se oli vanhemmillani hoidossa ja meni isäni luokse, istuutui viereen ja nosti tassunsa polvelle. Hetken tuijotettuaan se poistui paikalta ja kohta se taas makasi matolla tyytyväisenä. Isän yritettyä saada sitä lähtemään ulos elokuvan loputtua Helga ei liikahtanutkaan. Syykin selvisi: se oli käynyt tekemässä asiansa keskelle sänkyä, palvelun oltua liian hidasta. Myös varastelu oli sen bravuuri. Ihanasta Helgasta jäi ajatus... vielä joskus toinen prinsessa taloon.

Terrun Matassins "Veera" 16.5.1990-26.5.1999

Veera oli ensimmäinen suursnautserini ja niin rakas. Se oli koira jolla oli todella suuri sydän. Se rakasti kaikkia ja kaikkea. Omapäisyydestään huolimatta se oli ja on edelleenkin (häpeä myöntää) parhaiten kouluttamani koira. Kaikki piti tehdä ja kokeilla sata ja yksi kertaa mutta minkä se viimein omaksui se myös piti. Sen pystyi jättämään minne tahansa irti paikoilleen odottamaan ja siinä se oli edelleen palattuani, oli aika ja paikka mikä tahansa. Muut koirat tai mikä tahansa muu häiriö ei sitä hetkauttanut. Paitsi niissä ainoissa PK-kokeissa jossa sen kanssa kävin =) käännyttyäni paikallaolon lopuksi Veeraan päin, se istui edessäni niin lähellä kuin mahdollista eikä suinkaan siellä missä piti. Veeralla on aina erityinen paikka sydämessäni.

Tessu 1977-1991

Tessu oli pienen tytön haaveiden täyttymys, ikioma koira. Tessu tuli meille noin vuoden ikäisenä mummolastamme. Se oli hyvin lempeä ja kärsivällinen leikki- ja lenkkikaveri. Se joutui kestämään lapsen innokkaat kokeilut niin esteradoilla, metsälenkeillä, kotileikeissä puettuna hameisiin ja hattuihin sekä monta muuta leikkiä. Talvella se toimi vetokoirana, kun nautin vauhdin hurmasta potkukelkalla. Kesäisin se oli turvanani, kun olin ensimmäisiä kertoja yksin mökillämme yötä. Vahtikoiraksi siitä ei kyllä ollut. Vieraita sai tulla ja mennä mutta Tessua se ei kiinnostanut. Se haukkui ainoastaan oravia suurella antaumuksella, linnutkaan eivät sitä kiinnostaneet. Karkureissuille se lähti aina tilaisuuden tullen ja usein se löytyi mökiltämme parinkymmenen kilometrin päästä. Rakas Tessu nukutettiin ikiuneen lähes viidentoista vuoden iässä.