Kesäkuun alussa kävimme Ruotsissa tapaamassa Hertan sulhasta SEJCH SEUCH Skådalas Isakia "Spotia". Tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja mutkattomasti. Samalla tapasimme ruotsalaisia ystäviämme ja seisojakuulumisia vaihdettiin innokkaasti. Kiitos jälleen Evalle perheineen!

Samalla reissulla kävimme Mari-Annen riemuksi Kolmårdenin eläinpuistossa. Puisto oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja katselemista riitti aikuisellekkin koko päiväksi. Simpanssien luona aikaa tuli vietettyä pisimpään, liekö syynä hengenheimolaisuus karvaisia "sukulaisiamme" kohtaan?

Matka oli mukava ja koiriemme ( ja lapsen) kanssa oli helppo matkustaa sekä liikkua vieraissakin paikoissa. Laivamatkoilla ja hotellissa Hertta ja seuraneitinä ollut Dooris makoilivat tyytyväisinä ja ilman ongelmia. Kaupungilla ne odottivat rauhassa pizzerian ulkopuolella.  Laivan kannella etenkin Doorista hämmästyttivät lokit jotka lensivät sen alapuolelta. Niitä se katseli kaiteiden välistä suurella mielenkiinnolla.

Saksanseisojakerhon Erikoisnäyttelyssä Jyväskylässä olimme talkooporukassa. Omia koiria emme ilmoittaneet mukaan tällä kertaa. Karkeakarvaisia oli ilmoitettu reilut 90 koiraa, varsin hyvä määrä. Koirien katselu kehässä jäi tällä kertaa vähemmälle.

Vesi-ja jälkikokeessa kävimme Bentin ja Hertan kanssa kuun lopussa. Jaskan ja Bentin tasaisen varma yhteistyö toi pojille täydet pisteet AVO-luokassa. Hyvä pojat!

Hertalle ja minulle VOI-luokan koe oli ensimmäinen laatuaan. Edellisen päivän kenraaliharjoitus ei juuri jäljellä hyvää luvannut. Hertta oli suorittanut varsin hyviäkin jälkiä mutta "kenraalissa" se löi homman täysin läskiksi, minä koiran autoon ja suorilta kotiin. Siispä ei paineita kokeisiin...

Uusi päivä, uudet kujeet. Koe sujui onneksi paremmin kuin edellisen päivän harjoitus. Pieni äimistely rannalla ennen veteen menoa pudotti yhden pisteen, muuten Hertta toi linnun varmasti ja nopeasti käteen. Jäljellä hätäilin itse ja lähetin Hertan liian nopeasti uudestaan jäljelle.. lintu saatiin kuitenkin talteen. Kiitos ja kumarrus. Emäntä tyytyväinen ja Hertta sai jäädä ansaitulle mammalomalle vatsaa kasvattamaan. Pentujen jälkeen loppu syksystä katsotaan onko meistä vielä tänä vuonna kokeisiin.

Kävimme myös Keski-Suomen Kanakoiraharrastajien perinteisillä noutopäivillä Karstulan Limossa. Meiltä koirista oli mukana Paavo, Hertta ja Dooris. Mari-Anne ohjasi Doorista noutorasteilla innokkaasti. Hieno päivä hyvässä seurassa. Ensi vuonna jälleen!

Tiistaina 3.7 oli Hertan tiineysultran vuoro. Sitä ei usko ennen kuin omin silmin näkee... Helpotuksen huokaus, kun kuvassa näkyi pennun alkuja useampikin. Pentujen odotetaan syntyvän viikolla 32.

In the beginning of June we went to Sweden to meet Hertta's fionce Skådalas Isak. This time everything went smooth and no drama. We met our Swedish friends meanwhile. Thanks to Eva and her family! On the same trip for Mari-Annes joy we went to Kolmånders zoo. Zoo was definitely worth seeing and there was stuff to see for all ages of people. We spend our day close to chimpanzees fence - maybe because they are our closest relative or maybe not really because of that. Who knows. 

The trip was really nice and our dogs (and a kid) were easy to travel and move with in any place.