Marraskuun puolivälissä lähdimme odotetulle reissulle Tanskaan. Matkaan lähti Hertan lisäksi myös Casku seuralaiseksi ja suuntasimme pohjoisen kautta 2400 kilometrin ajourakalle.

Matkalla Eino-myrsky järjesti meille yllätyksen ja pohjois Ruotsissa tuli tahtomattaan testattua X-Trailin kestävyys kolarissa tielle kaatuneen puun kanssa. Onneksi törmäyksestä selvittiin osittain irronneella puskurilla sekä muilla pikkuosilla ja pystyimme jatkamaan matkaa etelää kohti. Ajo-ominaisuuksissa oli kyllä toivomisen varaa rytäkän jälkeen. Matkalle sattui vielä rengasrikko mutta perille pääsimme viimein ajettuamme 26 tuntia. Kokemuksen jälkeen voin sanoa etten harkitse rekkakuskin uraa. Sen verran puuduttavaa autossa istuminen oli.

Perille pääsy korvasi kyllä kaikki matkan harmit ja oli mukava jälleen nähdä tanskalaiset ystävämme. Duco oli juuri niin miellyttävä ja komea kuin muistinkin. Hertta oli myös hyvin innostunut tästä herrasmiehestä ja astutukset sujuivat ongelmitta.

Viikon aikana pääsin näkemään sekä Ducoa että emäänsä Fallia pellolla. Jaska on nähnyt kummatkin koirat tositoimissa jo aiemminkin. Molempien liikkuminen oli yläpäistä ja vauhdikasta ja ne olivat helposti ohjattavissa. Koirien työskentelyn seuraaminen vain vahvisti tunnetta, että olin valinnut Hertalle juuri oikean uroksen.

Casku pääsi fasaanijahtiin Virakin kanssa. Koirat hakivat yhdessä ja kokemus oli Caskulle ensimmäinen parihausta. Oli hienoa seurata kuinka hyvin se keskittyi työskentelyyn toisesta koirasta huolimatta ja haki määrätietoisesti intoa puhkuen. Alueella oli myös peuroja mutta ne eivät Caskua häirinneet.

Parina iltapäivänä olimme Jaskan kanssa myös saksanhirvipassissa mutta yhtään emme saaneet ampumaetäisyydelle. Mukava kokemus kuitenkin.

Saatuamme auton korjaamolta suuntasimme kotimatkalle taas monta hienoa kokemusta rikkaampina. Isot kiitokset Annettelle, Michaelille, Lillille ja Arnelle vieraanvaraisuudesta. Erityisesti kiitokset Arnelle mahdollisuudesta käytää Ducoa kasvatustyössämme sekä mielenkiintoisesta katsauksesta Ducon sukuun aina 50-luvulle saakka.

Joulukuun alussa kävimme Pohjanmaalla Caskun kanssa fasaaneja pöllyyttämässä. Päivä oli onnistunut ja Caskulle saatiin hyvin riistatöitä, joista muutama tiedotuksella. Koira neito jaksaa ilahduttaa toiminnallaan kerta toisensa jälkeen.

Syksyn mittaan olemme saaneet tutustua uusiin, mukaviin seisojaihmisiin ja jännityksellä odotamme onko meillä hyviä uutisia kerrottavana, kunhan Hertta käytetään ultrassa. Ainakin siitä on tullut entistä ahneempi ja seurallisempi =)